SIVUT

5/12/2017

Salsahame kesän rientoihin!


Onko verrattomampaa ja mieluisampaa kesävaatetta pienelle tytölle, kuin salsahame? Ei minusta ja siksipä ompelin yhden sellaisen kummityttöni syntymäpäivälahjapakettiin.

Rakastin lapsena äitini ompelemia salsahameita, joiden kanssa sai pyörähdellä vauhdikkaasti ympäri ja kilvoitella ystävien kanssa siitä, kenen helmat nousevat korkeimmalle. Omani nousivat melko korkealle, kiitos äitini ompelutaitojen. Sitä en muista sainko joka kesä uuden hameen, oletettavasti. Kevätjuhliin sellainen useimmiten ainakin ommeltiin. 

Salsahameen erinomaisuus piilee siinä, että se on suunnattoman monikäyttöinen kesävaate, jolla kelpaa leikkiä hiekkalaatikolla tai osallistua kesän juhliin. Lisäksi mekko näyttää pienellä tytöllä ainakin omaan silmääni valtavan kauniilta, se ilahduttaa prinsessahenkistä tyttöä takuuvarmasti ja se on helppo ommella lähes mistä tahansa kankaasta.

Nyt ompelemani hameen kangas ehti odottaa tekijäänsä noin 20 vuotta. Tätini osti kankaan aikanaan omien tyttäriensä mekkoihin (jotka minä heille tuolloin ompelin) ja käyttämäni pala oli jäljelle jäänyt jämä, jota olin hautonut "oikeaa hetkeä" varten. Kangaspalan koko määräsi tässä tapauksessa hameen pituuden ja helman leveyden. En usko että tällä hameella ihan täyskelloja pyörähdellään, mutta toivottavasti se on saajalleen mieluinen. Jahka löydän aikaa, niin ompelen kummitytölle vielä toisenkin kesäkoltun ja siihen ehkä vielä tyllinkin. 



5/11/2017

"Usva" matosta räsymattotyynyksi lattialle





Vielä viikko sitten viihdyimme lasten kanssa asuntomme terassilla auringon kuumuudesta nauttien ja jäätelöitä syöden. Kun nyt katson ikkunasta ulos, sitä on vaikea uskoa todeksi. Masentava raelumi on tuiskunnut auringon kanssa kilvan viimeiset kolme päivää ja intoni ommella kesämekkoja on täysin laantunut. 

Aloitin viime torstaina helteisellä terassilla räsymatto -lattiatyynyn kokoon ompelemisen. Terassi kaipasi mielestäni lisää istuinpaikkoja ja innostuin toteuttamaan suunnittelemani lattiatyynyn vuoden alussa kutomastani "Usva" räsymatosta. Nyt tyyny on valmis ja kirjaimellisesti täyttää olohuoneemme. 

Kivan näköinen siitä tuli, mutta näin tuoreeltaan en tiedä onko tuollaisella ihan oikeasti mitään käyttöä. Lapset innostuivat ensin kilvan kiipeämään sen päälle, mutta aika näyttää toimiiko se terassilla pienenä säkkituolina tai olohuoneessa television edessä makoiluun. 

Tyyny on kooltaan 80*96 cm ja ompelin sen sivusaumat käsin kalastajalangalla siten, että päät ovat noin 30 cm toistensa kanssa päällekkäin. Näin tyynyn toiselle puolelle jäi tasku, jonka kautta täytin tyynyn Ikeasta ostamillani neljällä 65*65 cm kokoisella FJÄDRAR -sisätyynyllä. 









4/17/2017

Liljan "Valoköynnös" -jumpsuit




Olen koko kevään katsellut ihastellen muskarissamme erään pienen tytön jumpsuitteja ja niistä innostuneena tilasin itselleni Jujunan HIIOP! -jumpsuitin kaavan. 

Piirsin kaavasta heti kolme kokoa 80, 86 ja 92 cm ja leikkasin ensimmäisen (yllä kuvatun) Pouta Pukimon Valoköynnös -joustocollegesta jo noin kuukausi sitten. Ennen ompelutyön aloittamista saumurini sanoi työsopimuksensa irti ja jouduin toimittamaan sen huollettavaksi (syksyinen farkkupäiväpeitto -projektini hajotti koneen liian paksuja saumoja ommellessani). Leikattu kangas seisoi ainakin kuukauden päivät odottamassa tekijäänsä ja kun sen tänään vihdoin ompelin, on hyvinkin selvää että vaatetta täytyy käyttää urakalla. Puku on enemmän kuin sopiva Liljalle!

En ole poikien kanssa ollut järin innostunut näiden jumpsuitien käytöstä, sillä en oikein koskaan keksinyt milloin niitä olisi pitänyt käyttää. Ne tuntuivat aina kuumilta ja vaipan kannalta kovin hankalilta ja kun viimein tilasin Tomakselle aikanaan yhden Me&I:n alennusmyynnistä, ei poika suostunut pukemaan sitä ikinä päällensä. Täytyy siis testata tämän vaatteen pidettävyys ennen kuin ompelen seuraavan koon. Äskeisessä kuvaushetkessä tyttö ainakin huoli vaatteen päällensä ja ärsyyntyi kun se piti riisua pois.



Jumpsuitin vetoketjun tilasin Majapuulta. Kangasta pukuun kului juuri sen verran kun Jujunan ohjeessa mainitaan, eli tässä tapauksessa 1m 155 cm leveää joustocollegea. Innostuin tilaamaan kankaan alkuvuodesta Kankaiden yön alennusmyynnistä. Kangas ei ole kuosiltaan oikein "minun näköiseni", enkä oikein tiedä miten innostuin sitä edes tilaamaan. Nyt valmiissa asussa Liljan päällä se kuitenkin on oikein nätti! 

Kaava itsessään oli helppo ommella vinosta vetoketjusta huolimatta. Puku ja kaava toimisivat varmasti paremmin, jos hupun alavaran (vasen puoli hupusta) saisi jotenkin piilonapitettua siististi kauluksen oikeaan puoleen. Tällöin vetoketjun alavara ja siihen kiinnitetty huppu asettuisivat käytössä paremmin. Nyt ne tahtovat vähän vetää vasemmalle, mutta tuskinpa se käyttöä haittaa.



Malliltaan puku näyttää toimivalta. Siinä on riittävästi tilaa lapsen leikille ja liikkelle, kuten ae. kuvista näkyy. 

Kokojen puolesta kaava on myös kiitollinen, sillä niitä riittää kokoo 158 cm saakka. Yritin ehdottaa Henrille (vähän vitsaillen) puvun ompelemista ja sain vastineeksi epäilevän katseen, joka kertoi että "äiti älä!". Ja Tomakselta lienee turha edes kysyä, hänen jumpsuitkautensa alkoi ja loppui jo kaksi vuotta sitten. Hän ei ylipäätään ole haalarimiehiä: toppahaalarikin on roikkunut koko talven naulakossaan ja keväthaalaria hän suostui sovittamaan kerran.













4/14/2017

Ihana Islanti ja villaneule



Oi ihana Islanti, sen maisemat ja kaikki ne villaneuleet ja langat!

Pääsin viikko sitten yhdeksän vuoden jälkeen jälleen ihastelemaan Islantia paikan päälle ja olen yhä enemmän rakastunut sen luontoon, maisemiin, voimakkaisiin kontrasteihin, lintukotomaiseen tunnelmaan, mustaan maahan, mustiin rantoihin, lampaisiin, hevosiin, perinneneuleisiin, villalankoihin, hieman uhkaavan tuntuiseen mereen ja ehkä vähän kaikkeen mihin turistin näkökulmasta voi nopeasti rakastua. 





Olin päättänyt ennen matkaamme saada keskeneräisen islanninvillaisen neulepaidan valmiiksi, sillä suunitelmanani oli tulla kuvatuksi pusero päällä upeissa aurinkoisissa maisemissa. Lisäksi halusin ottaa lämpiman neuleen mukaani Reykjavikin iltoihin.

Keskiviikkoinen päivä ja ilta ennen matkaa kului kuitenkin kolmea lasta hoitaen, laukkuja pakkaillen ja matkasta jännittynyttä Tomasta yömyöhään nukutellen. Paitani ei valmistunut, ei, vaikka yli puolen yön yritin. Unelma upeasta valokuvaussäästäkin karisi, sillä sääennustus lupasi paikan päälle jotain aivan muuta kuin auringonpaistetta. 

Kaikesta tästä huolimatta pidin kiinni päätöksestäni ja pakkasin viime hetkellä, juuri ennen lentokentälle lähtöä, paljon tilaa vievän villaneuleen laukkuuni muutaman lankakerän ja virkkuukoukun kera. Tunsin itseni tätä tehdessäni enemmän kuin hölmöksi, sillä olisimme paikanpäällä ainoastaan perjantain ja lauantain. Torstai ja sunnuntai olisivat kokonaan matkapäiviä.




Puolisoni ei tekemisiäni ihmetellyt, ilmaisi vain että kun olet jotain päättänyt niin sinun mieltäsi ei mikään muuta. Ja oikeassa hän oli. Siellä minä sitten autossa, tien päällä, takapenkillä, maisemia katsellen, auton nokka kohti Haukadurin geysireitä virkkasin neuleeni sellaisen jamaan että sain siitä otettua muutaman kuvan. Sää paikan päällä ei ollut todellakaan aurinkoinen ja puserosta puuttui vielä lähes kokonaan toinen hiha pyytäessäni kuvaushetkeä tienposkessa. 






Vaikka ottamani kuvat eivät vastaa asettamiani odotuksia laadullisesti tai määrällisesti, olen tyytyväinen siihen että sain niitä otettua edes muutaman.  

Puolikas hiha valmistui lauantai aamuna Reykjavikissa, hotellihuoneessa, Liljan aamupäiväunta valvoessani. Pääsin siis toteuttamaan myös suunnitelmani toisen osan, puseron käytön Reykjavikin illassa.




Pusero on neulottu ja virkattu kahdeta langasta: Hjärtegarnin Alpacasta ja Alafoss Lett-Lopista. Ohje on omani. Alpakan lisäsin islanninvillan oheen ihan siitä syystä, että sain sillä puserooni pehmeyttä. Pelkkä lampaanvilla kun on yksinään melko karkea ja kutiava pidettävä.







4/13/2017

"Eriparia-samaaparia" -villasukat



Vihdoinkin sain viimeisteltyä nämä kaksi vuotta teon alla olleet villasukat, jotka nimesin työvaiheessa "eriparia-samaaparia" -sukiksi. 

Sukat saivat nimensä siitä että oikean puoleisen sukan varsi on vasenta pidempi, eivätkä ne raitojensakaan puolesta vastaa toisiaan. Sukat on kudottu Nalle, 7-veljestä ja Isoveli -lankojen pätkistä. Molempien sukkien varsiin virkkasin vielä kukat, jotta sukista tulisi hieman tyttömäisemmät. 

Kummityttöni täyttää muutaman päivän kuluttua 7-vuotta ja ajattelin lisätä ne hänen lahjapakettinsa oheen siitäkin huolimatta että ne ovat tytölle vielä aivan liian suuret. Toisaalta parempi niin, eivätpä jää heti pieniksi ja niille tulee pidempi käyttöaika. 




3/22/2017

Kukkatarha -mekot



Kevään merkit ovat näkyvillä monella tavalla ja yksi omista kevään merkeistäni on kummilasteni syntymäpäiväkimaran alku. Viisi kummilastani ovat syntyneet perättäisinä kuukausina ja ensimmäisen juhlia vietetään ensi viikonloppuna. Viikonlopun lahjapakettiin kääräisen tämän Verson Puodin Kukkatarha -kankaasta ompelemani mekon.

Kaavan mekkoon sain viime viikolla saapuneesta Suuri Käsityö -lehden nrosta 3/2017. 

Kukkatarha -luomutrikoo on ollut kaapissani viime kesästä saakka odottamassa sopivaa käyttökohdetta ja nyt päätin käyttää 1,5 metrin palan kahteen mekkoon. Lehden ohjeen mukaan kangasmenekki 98/104 cm kokoiseen mekkoon olisi ollut metrin verran, mutta sain jälleen pihisteltyä ja 1,5 m pala riitti kahteen mekkoon, joista toinen on kokoa 74/80 cm. 

Mekko on malliltaan melko leveä, kuten kuvista näkyy. Liljan vaatekoko on tällä hetkellä 80 cm, mutta tämän mekon kohdalla saamme vielä odotella jonkin aikaa: niin reilu se vielä on tytön päällä. 






Mekon ompeluohje oli mielestäni kovin hankalasti esitetty ja noudatinkin ompelussa omaa hyväksi totuttua järjestystäni. 

Muuntelin kaavaa hihojen osalta, sillä ne olivat erityisen leveät ja koin leveiden hihansuiden olevan jopa este lapsen leikille. Tästä johtuen kavensin hihoja ranteista 2cm ja edelleen puoli cm kavennukseen lisäten, noin 2,5 cm:n välein, kohti kainaloa kuljettaessa. Lisäksi jätin pääntien ja etureunojen -kaitaleet sekä hihansuiden kaitaleet leikkaamatta mekkokankaasta ja korvasin ne Noshilta aikanaan tilaamallani sinapinkeltaisella resorilla. 

Mekon "kietaisu" etukappaleet päätin lopulta ommella pääntien pääli-etukappaleen etureunan kaitaletta seuraten ala-etukappaleeseen. Kaavassa ei näin ohjeistettu, mutta päädyin tähän syystä etten halua mekon jo valmiiksi suuren kaula-aukon löpsöttävän auki. Liljan tapauksessa luulen että mekko olisi ilman kaula-aukon kietaisuosan kiinni ompelua tippunut hartioista läpi: niin leveä mekko nimittäin on. 

Mallini kärsivällisyys ei kuvattaessa ollut parhaimmillaan ja jouduinkin noutamaan kuvausrekvisiitaksi jälleen aikaisemmista kuvista tutun Papun. Sen ja aikanaan Nepalista tuodun lattialampun varjostimen kanssa tyttö jaksoi leikkiä tovin. Aika vauhdikasta menoa ja onneksi vältyimme sohvalta putoamisilta.





3/04/2017

Taivaallinen tiramisusuklaakakku




Leivoin muutama viikko sitten Henrin kummitädin kyläillessä tarjolle Tiramisukakun, jonka rakentelin Savoiardi -kekseihin perustuvaa Tiramisuohjetta (löytyy Saku Tuomisen Basta -kirjasta) sekä omaa kekseliäisyyttäni käyttäen. Tuolloin leipomani kakku jatkoi sulkaaputouskakkujeni sarjaa sillä poikkeuksella että halusin kakun näyttävän tiramisumaiselta. Kakku oli NIIN taivaallisen hyvää, että minun oli pakko leipoa tänään uusi oman maanantaisen syntymäpäiväni kunniaksi.

Kyllästyin kolmen suklaaputouskakun jälkeen putousten tekemiseen ja päädyin tänään pursottelemaan. Yllä esittelemäni, tämän iltapäivän herkku, on päällystetty kerma-mascarponekreemellä, jonka olen värjännyt Fatzerin tummalla ja Fazerin sinisellä -suklaalla.


Tässä vertailun vuoksi kuva kahden viikon takaisesta tiramisun ulkonäköä perinteisemmin muistuttavasta kakustani.






Lupasin Henrin kummitädille toimittaa ohjeen kakusta, joten tässä se tulee.

Kakku on valmistettu halkaisijaltaan 20 cm vuokaan ja sen pohjana toimii tavallinen sokerikakkupohja, joka on valmistettu 4 kananmunasta.






Kakun sisälle vatkataan keltuais-mascarpone-kermavaahto/ mousse seuraavaa ohjetta noudattaen:
  • Vaahdota keskenään 
    • 8 kananmunan keltuaista (tiedän, aivan järjetön määrä!)
    • 4 rkl sokeria
Vaahto on valmista kun se on ns. tönkköä. Mikäli vaahto jää liian löysäksi, jää myös koko täyte löysäksi ja kakun kokoaminen on hankalampaa


  • Lisää joukkoon edelleen tehosekottimella vatkaten
    • 2 kpl 250 g Maskarpone juustoa
    • 1 dl kuohukermaa
    • 3 rkl Vaniljakreemijauhetta 
Vatkaa kunnes seos on jämäkkää.

Vaniljakreemijauheenmäärä riippuu myös siitä miten tönkköä seoksesta haluaa. Tämän käyttö tiramisun yhteydessä saanee jonkun perinteitä ja muuttumattomuutta vaalivan puhkumaan vihasta. Vaniljakreemijauhe ei varmasti perinteisesti kuulu tiramisun valmistuohjeeseen, mutta tässä tapauksessa pidän sitä välttämättömänä lisänä täytteen valumattomuuden varmistamiseksi. Liivatelehtien käyttö olisi varmasti myös toimiva, mutta yritän itse välttää niiden käyttöä aina kun mahdollista.




Aloita kakun kokoaminen jakamalla kakku kolmeen yhtä suureen osaan ja jatka kerrosten kokoamista seuraavasti:



  • kostuta pohjalevy vahvalla kahvi-marsalaviiniseoksella 
    • 1 dl vahvaa espresso kahvia
    • 1 rkl Marsala -viiniä









  • Lisää puolet keltuais-mascarpone-kermavaahdosta pohjan päälle ja levitä kerros tasaiseksi


















  • Ripottele siivilän läpi paksuhko kerros tummaa kaakaota
















  • Rouhi/ raasta tummaa suklaata haluamasi määrä ja ripottele se kaakaokerroksen päälle













Toista yllä esitetty kakun keskimmäisen kerroksen kanssa ja nosta "kansi" päälle.




Vie kakku kylmään ja valmista voi-tomusokerikreemi Kinuskikissan sivuilta löytyvän kaakaovoikreemiohjeen mukaisesti ja vuoraa kakku kreemillä. 

Tässä vaiheessa olin jo niin uppoutunut työn tekoon, että kuva jäi ottamatta. 

Seuraavaksi valmistetaan päälle pursotettava mascarpone-kermakreemi.

  • Vatkaa keskenään, kunnes tönkköä
    • 500 g macarponejuustoa
    • 4 dl kuohukermaa
    • 1 rkl tomusokeria

Tämän jälkeen jaoin seoksen kolmeen osaan ja värjäsin ne mikrossa sulattamallani suklaalla kolmeen eri ruskean sävyyn ja pursotin kreemen kakun päälle.

Suklaaputouskakun päällinen noudattaa Frozen -kakun yhteydessä julkaisemaani ohjetta. Sulkaaputouksen suhteen kannattaa muistaa ettei sitä pidä valutella kakun päälle liian lämpimänä. Muuten käy kuten tiramisukakkuni kanssa jälleen kävi: suklaa juoksee pahimmillaan yli lautasen reunojen.

Suklaakuorrutteen päälle ripottelin vielä paksuhkon kerroksen tummaa kaakaota sekä rouhittua tummaa suklaata.

Ai niin, ja suklaaputouskakkua ei vuorata ympäriinsä voikreemillä. laitoin kreemiä ainoastaan kakun "kansiosaan" jottei suklaa olisi imeytynyt kakkulevyyn. Voikreemi (tuolloin kaksi viikkoa sitten vaniljasokerilla maustettu voikreemi) toimii tällöin ns. eristeenä. 

Mukavia leivontahetkiä sinulle Leena!