Sienimetsällehän kuuluu pukeutua, eikös? Niin me tytöt ainakin tänään tuumasimme ja puimme päällemme Majapuu Desingnin Retrokukka -luomutrikoosta ompelemani kukkamekot.
Näiden kolttujen kanssa ei kyllä salaa kanttarellipaikoille hiivitty, vaan eipä se haitannut: apajani tuntuvat olevan myös muiden mökkiläisten tiedossa. Saalis oli vaivaiset 6 litraa, mikä sinänsä ei haittaa, sillä olen todella laiska sienisaaliin puhdistaja. Voisin kömpiä tuntitolkulla metsässä sieniä etsien, mutta niiden puhdistuksen soisin mielelläni jollekulle toiselle.
Liljan mekko on ommeltu jälleen Ottobre Designin lehden nro 1/2017 Watermelon -kaavalla ja tällä kertaa onnistuin ompelemaan mekon kaula-aukon ongelmitta. Toisin kuin ohjeessa neuvotaan, en käyttänyt framilon -joustonauhaa, vaan tavallista kapeaa kuminauhaa. Rypytin suuren kaula-aukon ensin kuminauhan avulla ympäriinsä ja istutin resorin tämän jälkeen huomattavasti lehden ohjetta pienempänä. Nyt kaulus istuu kauniisti.
Puolisoni iloksi ompelin mekon niskaan myös nimikointimerkin. Nämä itseompelemani vaatteet kun tuottavat päänvaivaa pukemishetkellä: etu ja takapuolen erottaminen toisistaan on kuulemma mahdotonta. Toivotaan että isän tuska helpottuu merkin myötä!
Oman mekkoni kaava on jälleen Onionin kaava nro 2008 muokattuna. Ompelin takakappaleen yhtenäisenä ja kavensin kaavaa vyötärön ja lanteiden kohdalta runsaasti itselleni sovittaen.
Kangasta näihin mekkoihin kului melkolailla tilaamani 2 metriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti