Viimeinen mekko kummityttöjen mekkosarjaan

Tässä kesäinen Mona -mekko Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kaavakirjan ohjetta mukaellen toteutettuna. Sekä helma että helmaröyhely ovat kirjan mekkoa runsaammat, mutta muuten noudatin ohjetta kerrankin orjallisesti.

Päätin tammikuussa ommella kullekin kummitytölleni kukkamekon syntymäpäivälahjaksi ja nyt on Viivin vuoro. Kankaaksi valitsin keveän ja Espanjan helteisessä auringossa toivottavasti myös viileän viskoosin. Kangas löytyi Eurokankaan tulevan kesän kangasvalikoimasta. Olkainnauha on letitetty lankakopasta löytyneestä vähintäänkin 25 -vuotta vanhasta Cottonella langasta ja napit taitavat olla vähintäänkin yhtä vanhat.  Yksi ompelun suurimpia iloja nykyisin on löytää käsityötarvikevarastoista käyttöön sopivia asioita ja vältää kaupassa käynti!

Nyt täytyy vain taas toivoa kahta asiaa: että mekko on mieluisa ja sopiva. Jälkimmäistä asiaa jännitän enemmän. 

"Sallaiset" -naulakintaat ja jälleen pieni vyyhti itse värjättyä lankaa

Hiihto- ja lasketteluhetkien välissä, Sallassa, viime viikon aikana syntyivät nämä neulakintaat. Haastoin itseni toisen kerran kinnasneulan kanssa, edelleen hieman haparoiden ja omaa suhdettani neulakintaan ulkonäköön sekä tekniikan hitauteen pohtien. 

Otin matkalle mukaani neulan, kaksi kerää Alafoss Lettlopi lankaa ja yhden pienen tuppuran mikrossa itse reaktiivivärein värjäämääni vast. Lettlopi lankaa. Rajoittamalla materiaalivalintojani ns. pakotin itseni tekemään, käsityötuskan alkaessa, elämäni toiset neulakintaat. Ajatuksenani oli myös saada tekniikka riittävän hyvin juurrutettua muistiini, jotta voin sanoa osaavani kintaan teon 2+2 tekniikalla pidemmänkin tauon jälkeen.

Lettlopi osoittautui lankana neulakintaan tekoon aivan oivalliseksi, sillä kintaista tuli edellisiin verrattuna omiin silmiini esteettisesti kauniimmat ja lisäksi langan päät huopuivat pätkiä yhdistellessä helposti yhteen. Pienen pieni noin 20 g:n lankavyyhtinikin oli kelpo tekniikalle, joka kirjaimellisesti tukee langanpätkien käyttöä. 

Ahman taika -pyjama

Sainpas kuvattua tämän Verson Puodin Ahman taika -trikoosta ompelemani pyjaman ennen talven loppua. Olin toivonut kuvaavani pyjaman Henrin päällä, mutta mitoitukseni reiluus yllätti itsenikin - poika on hukkua pukuun vielä tällä hetkellä. 

Pyjama on kokoa 140 cm ja kaavoina käytin Noshin luottopaitakaavaa sekä Ottobre Designin Slim-Fit Leg svetarihousukaavaa nrosta 1/2017.

Mekollinen retrompaa romantiikkaa

Romanttisesta mekkotuotannostani syntyi vuorostaan tämä enemmän 70-luku henkinen mekko koristenauhoineen ja rypytyksineen. Melkein harmittaa etten hoksannut ommella kankaasta itselleni kesäpuseroa farkkujen kanssa. 

Kaavana minulla oli jälleen Mekkotehtaan Katariina -kaava, jota hieman muuntelin. Tarkoitukseni ei ollut tuottaa retrohenkistä lopputulosta, mutta näköjään sielun sisältä pukkaava tyyli siirtyy lopputuloksiin vailla tarkoitusta.

Oranssin koristenauhan olen tilannut Karnaluksista ja kangas on jälleen Eurokankaan palalaarista. Mekko sujahtaa samaan lahjalaatikkoon edellisen pitsiunelman kanssa.

Henkäys menneestä ajasta - Romanttinen pitsimekko

Muistatteko lapsuudesta sen hiljaisen koko kehon täyttävän onnen tunteen saatuanne lahjaksi, yllättäin, jotakin omasta mielestänne aivan valtavan ihanaa. Sen pakahtumisen tunteen. Sitä tavoittelen. En tiedä onnistunko, mutta yritän. Haluaisin saada sen tunteen aikaan mekkojeni avulla. Pienelle tytölle. Kummitytölleni. Veljeni tytölle. En tiedä tulenko onnistumaan, mutta toivon. 

Tässä mekkosarjan ensimmäinen: romanttinen pitsimekko. Tuulahdus menneestä, tuulahdus kartanoista, tuulahdus kesästä.

Kankaan löysin Eurokankaan palalaarista toissa kesänä. Samasta paikasta ostin myös puuvillaisen valkoisen vuorikankaan, josta alushame ja mekon yläosa on ommeltu. Pitsit löysin nekin Eurokankaan "pitsilaarista".

Mekon kaava on Mekkotehdas kirjasta. En jaksanut noudattaa kirjan kaavan kangassuhteita ja siten mekon helma on leveämpi ja runsaampi kuin kirjan ohjeissa. En nimittäin jaksanut mittailla, vaan revin kankaan poikittaissuunnassa koko leveydeltään ja leikkasin pituus suunnassa kahtia. Helmafrilla on puolestaan 2*kankaan leveyden (noin 130cm) mittainen. Mekko on ommeltu kokoon 122/126 cm.

Mekon pituus määräytyi visuaalisesti omaan silmään sopivaksi. Tarkoitan tällä sitä, että halusin alushameen helman pilkottavan hieman alempana kuin varsinaisen mekon ja tulin sen vuoksi ompeluvaiheessa lyhentäneeksi alunperin 62 cm pitkäksi leikkaamaani helmakappaletta noin 5 cm. Mekon ulkonäön tereineen, pitseineen ja frilloineen suunnittelin itse ompelutyön lomassa.