4/13/2017
"Eriparia-samaaparia" -villasukat
Vihdoinkin sain viimeisteltyä nämä kaksi vuotta teon alla olleet villasukat, jotka nimesin työvaiheessa "eriparia-samaaparia" -sukiksi.
Sukat saivat nimensä siitä että oikean puoleisen sukan varsi on vasenta pidempi, eivätkä ne raitojensakaan puolesta vastaa toisiaan. Sukat on kudottu Nalle, 7-veljestä ja Isoveli -lankojen pätkistä. Molempien sukkien varsiin virkkasin vielä kukat, jotta sukista tulisi hieman tyttömäisemmät.
Kummityttöni täyttää muutaman päivän kuluttua 7-vuotta ja ajattelin lisätä ne hänen lahjapakettinsa oheen siitäkin huolimatta että ne ovat tytölle vielä aivan liian suuret. Toisaalta parempi niin, eivätpä jää heti pieniksi ja niille tulee pidempi käyttöaika.
3/22/2017
Kukkatarha -mekot
Kevään merkit ovat näkyvillä monella tavalla ja yksi omista kevään merkeistäni on kummilasteni syntymäpäiväkimaran alku. Viisi kummilastani ovat syntyneet perättäisinä kuukausina ja ensimmäisen juhlia vietetään ensi viikonloppuna. Viikonlopun lahjapakettiin kääräisen tämän Verson Puodin Kukkatarha -kankaasta ompelemani mekon.
Kaavan mekkoon sain viime viikolla saapuneesta Suuri Käsityö -lehden nrosta 3/2017.
Kukkatarha -luomutrikoo on ollut kaapissani viime kesästä saakka odottamassa sopivaa käyttökohdetta ja nyt päätin käyttää 1,5 metrin palan kahteen mekkoon. Lehden ohjeen mukaan kangasmenekki 98/104 cm kokoiseen mekkoon olisi ollut metrin verran, mutta sain jälleen pihisteltyä ja 1,5 m pala riitti kahteen mekkoon, joista toinen on kokoa 74/80 cm.
Mekko on malliltaan melko leveä, kuten kuvista näkyy. Liljan vaatekoko on tällä hetkellä 80 cm, mutta tämän mekon kohdalla saamme vielä odotella jonkin aikaa: niin reilu se vielä on tytön päällä.
Mekon ompeluohje oli mielestäni kovin hankalasti esitetty ja noudatinkin ompelussa omaa hyväksi totuttua järjestystäni.
Muuntelin kaavaa hihojen osalta, sillä ne olivat erityisen leveät ja koin leveiden hihansuiden olevan jopa este lapsen leikille. Tästä johtuen kavensin hihoja ranteista 2cm ja edelleen puoli cm kavennukseen lisäten, noin 2,5 cm:n välein, kohti kainaloa kuljettaessa. Lisäksi jätin pääntien ja etureunojen -kaitaleet sekä hihansuiden kaitaleet leikkaamatta mekkokankaasta ja korvasin ne Noshilta aikanaan tilaamallani sinapinkeltaisella resorilla.
Mekon "kietaisu" etukappaleet päätin lopulta ommella pääntien pääli-etukappaleen etureunan kaitaletta seuraten ala-etukappaleeseen. Kaavassa ei näin ohjeistettu, mutta päädyin tähän syystä etten halua mekon jo valmiiksi suuren kaula-aukon löpsöttävän auki. Liljan tapauksessa luulen että mekko olisi ilman kaula-aukon kietaisuosan kiinni ompelua tippunut hartioista läpi: niin leveä mekko nimittäin on.
Mallini kärsivällisyys ei kuvattaessa ollut parhaimmillaan ja jouduinkin noutamaan kuvausrekvisiitaksi jälleen aikaisemmista kuvista tutun Papun. Sen ja aikanaan Nepalista tuodun lattialampun varjostimen kanssa tyttö jaksoi leikkiä tovin. Aika vauhdikasta menoa ja onneksi vältyimme sohvalta putoamisilta.
3/04/2017
Taivaallinen tiramisusuklaakakku
Leivoin muutama viikko sitten Henrin kummitädin kyläillessä tarjolle Tiramisukakun, jonka rakentelin Savoiardi -kekseihin perustuvaa Tiramisuohjetta (löytyy Saku Tuomisen Basta -kirjasta) sekä omaa kekseliäisyyttäni käyttäen. Tuolloin leipomani kakku jatkoi sulkaaputouskakkujeni sarjaa sillä poikkeuksella että halusin kakun näyttävän tiramisumaiselta. Kakku oli NIIN taivaallisen hyvää, että minun oli pakko leipoa tänään uusi oman maanantaisen syntymäpäiväni kunniaksi.
Kyllästyin kolmen suklaaputouskakun jälkeen putousten tekemiseen ja päädyin tänään pursottelemaan. Yllä esittelemäni, tämän iltapäivän herkku, on päällystetty kerma-mascarponekreemellä, jonka olen värjännyt Fatzerin tummalla ja Fazerin sinisellä -suklaalla.
Tässä vertailun vuoksi kuva kahden viikon takaisesta tiramisun ulkonäköä perinteisemmin muistuttavasta kakustani.
Lupasin Henrin kummitädille toimittaa ohjeen kakusta, joten tässä se tulee.
Kakku on valmistettu halkaisijaltaan 20 cm vuokaan ja sen pohjana toimii tavallinen sokerikakkupohja, joka on valmistettu 4 kananmunasta.
Kakun sisälle vatkataan keltuais-mascarpone-kermavaahto/ mousse seuraavaa ohjetta noudattaen:
- Vaahdota keskenään
- 8 kananmunan keltuaista (tiedän, aivan järjetön määrä!)
- 4 rkl sokeria
- Lisää joukkoon edelleen tehosekottimella vatkaten
- 2 kpl 250 g Maskarpone juustoa
- 1 dl kuohukermaa
- 3 rkl Vaniljakreemijauhetta
Vaniljakreemijauheenmäärä riippuu myös siitä miten tönkköä seoksesta haluaa. Tämän käyttö tiramisun yhteydessä saanee jonkun perinteitä ja muuttumattomuutta vaalivan puhkumaan vihasta. Vaniljakreemijauhe ei varmasti perinteisesti kuulu tiramisun valmistuohjeeseen, mutta tässä tapauksessa pidän sitä välttämättömänä lisänä täytteen valumattomuuden varmistamiseksi. Liivatelehtien käyttö olisi varmasti myös toimiva, mutta yritän itse välttää niiden käyttöä aina kun mahdollista.
Aloita kakun kokoaminen jakamalla kakku kolmeen yhtä suureen osaan ja jatka kerrosten kokoamista seuraavasti:
Tämän jälkeen jaoin seoksen kolmeen osaan ja värjäsin ne mikrossa sulattamallani suklaalla kolmeen eri ruskean sävyyn ja pursotin kreemen kakun päälle.
Aloita kakun kokoaminen jakamalla kakku kolmeen yhtä suureen osaan ja jatka kerrosten kokoamista seuraavasti:
- kostuta pohjalevy vahvalla kahvi-marsalaviiniseoksella
- 1 dl vahvaa espresso kahvia
- 1 rkl Marsala -viiniä
- Lisää puolet keltuais-mascarpone-kermavaahdosta pohjan päälle ja levitä kerros tasaiseksi
- Ripottele siivilän läpi paksuhko kerros tummaa kaakaota
- Rouhi/ raasta tummaa suklaata haluamasi määrä ja ripottele se kaakaokerroksen päälle
Vie kakku kylmään ja valmista voi-tomusokerikreemi Kinuskikissan sivuilta löytyvän kaakaovoikreemiohjeen mukaisesti ja vuoraa kakku kreemillä.
Tässä vaiheessa olin jo niin uppoutunut työn tekoon, että kuva jäi ottamatta.
Seuraavaksi valmistetaan päälle pursotettava mascarpone-kermakreemi.
Suklaaputouskakun päällinen noudattaa Frozen -kakun yhteydessä julkaisemaani ohjetta. Sulkaaputouksen suhteen kannattaa muistaa ettei sitä pidä valutella kakun päälle liian lämpimänä. Muuten käy kuten tiramisukakkuni kanssa jälleen kävi: suklaa juoksee pahimmillaan yli lautasen reunojen.
Suklaakuorrutteen päälle ripottelin vielä paksuhkon kerroksen tummaa kaakaota sekä rouhittua tummaa suklaata.
Ai niin, ja suklaaputouskakkua ei vuorata ympäriinsä voikreemillä. laitoin kreemiä ainoastaan kakun "kansiosaan" jottei suklaa olisi imeytynyt kakkulevyyn. Voikreemi (tuolloin kaksi viikkoa sitten vaniljasokerilla maustettu voikreemi) toimii tällöin ns. eristeenä.
Mukavia leivontahetkiä sinulle Leena!
2/25/2017
Kukikas mosiikkipeili ja retki Nuuksioon
"Idyllinen" retki mökille alkoi melko hyvissä tunnelmissa ilman sen suurempaa riitelyä. 1, 3 ja 6 -vuotiaat saatiin pakattua autoon toppavaatteineen ilman hermojen menetystä ja matkaeväät haimme poikien kanssa läheisestä Alepasta. Ostetut karjalanpiirakat, makkarat, valmislihapullat ja korvapuustit saivat poikien naamat hymyyn. Paikan päällä puolisoni sytytti nuotion jollain ihmeen voimalla kosteista koivuhaloista ja pojat riemuitsivat hetken lumesta. Näin jälkeenpäin todettakoon että sovun ja riemun hetki oli lyhyt.
Aikalailla juuri saatuani lapioitua kuvauspaikan ovien edustan auki ja raivattuani tilan siihen uskoon että voisin aloittaa kuvaamisen Tomas tippui pieneltä liiteriterassilta alas lumihuppeluksiin. Poika huusi itseään hengiltä pelästyksestä ja vaatteiden sisään solahtaneesta lumesta samaan aikaan, kun minä otin muutamat kuvani.
Huutokuoroon liittyi Tomaksen ohella myös Lilja, joka ei lyhyiltä päiväuniltaan herättyään ollut tyytyväinen alkeellisiin ja lumisiin nuotio-olosuhteisiin. Tässä välissä kostea nuotio oli jo ehtinyt mustua ja lähinnä savutti. Makkaroiden paistaminen ei enää onnistunut ja nuotion laitto oli aloitettava uudelleen. Muutama kuiva puu löytyi onneksi mökkivaraston uumenista ja nuotiotuli saatiin uuteen nousuun. Kylmyys, nälkä ja elämä ylipäätään harmitti Tomasta tässä vaiheessa jo niin, että itku oli muuttunut hysterian puolelle. Ainoa reipas koko joukossa oli Henri, joka odotti makkaraa, korvapuusteja ja äidin lupaamaa yllätystä ilman huutoa. Lopulta saimme makkarat paistettua ja kylmät korvapuustit syötyä kahden lapsen huutokonsertissa. Lämpimään huopaan kääritty Tomas ei luovuttanut hysterian kanssa ennenkuin nukahti mökkisänkyyn. Lilja sentään ymmärsi lopulta nauttia tilanteen suomasta mahdollisuudesta saada poikkeuksellisesti jotain sokerista herkkua.
Ihana retki, sanon. Ihan heti en toteuta vastaavaa uudelleen. Paikalla olleet mökkinaapurit luultavasti esittivät myös toiveen siitä, ettei meitä näkyisi paikkakunnalla kovin usein edes tulevana kesänä.
Käsitöitteni kuvaustilanteet ovat yleensä tunnelmaltaan melko äärimmilleen viritettyjä, mutta tämä tämänpäiväinen vei kyllä voiton kaikista aikaisemmista.
Peilin mosaiikkipalat ovat jälleen pitkälti lasimosaiikkia. Joukossa on muutamia kaakelin, peilin ja lasinpalasia, mutta suurin osa on Mosaiikkimyymälän pate de verre lasimosaiikkia. Tässä vielä muutama kuva peilin työvaiheista:
![]() |
| Mosaiikkipalojen leikkaus, sommittelu ja liimaus. |
![]() |
| Valmis peili kuivumassa ennen saumausta. |
![]() |
| Mustan sauma-aineen levitys ja pois pesu. |
![]() |
| Lähikuva valmiista saumatusta mosaiikkipeilistä. |
2/22/2017
Mosaiikkikoristeinen kukkaruukku ja pelkistetty sisustustyyli.
Taito Helsky käsityökoulun tämän kevään 2017 ohjelmaan kuului kahden viikonlopun mittainen mosaiikkityökurssi. Meillä oli onni saada opettajaksemme mosaiikkitaiteilija Leena Nio, joka avasi silmäni aivan uudella tavalla mosaiikkia kohtaan.
En ole koskaan ollut suunnattoman ihastunut mosaiikkeihin. Tarkoitan ihastuksella sitä, etten ole halunnut liittää mosaiikkisia koriste-esineitä, lamppuja tms. koskaan oman kotini sisustukseen, enkä sen tähden ole ollut niiden tekemisestä erityisen kiinnostunut. Mosaiikkitaide on toki pysäyttänyt kauneudellaan ulkomailla matkustellessa ja vahvin muisto ja ihastus mosaiikkiin liittyy Barcelonaan ja Antoni Gaudiin. Olen kuitenkin sijoittanut mosaiikin mielelläni ja mielessäni jonnekin kauas kotoa, kaukaa katseltavaksi ja ihailtavaksi ja ehkä juuri siksi kahden viikonlopun tekeminen ihastutti ja avasi silmiäni enemmän kuin jokin muu jo testaamani käsityön muoto.
Lyhyt kosketus mosaiikin maailmaan herätti halun luoda jotakin sellaista, joka olisi yhdistettävissä yksinkertaiseen skandinaviseen sisustustyyliin ja taas toisaalta tehdä jotain mikä tyydyttäisi sen aika-ajoin sisältä kumpuavan valtavan tarpeen "kylpeä väreissä". Kahteen viikonloppuun mahtui omalta osaltani kaksi työtä, joissa toteutin nämä molemmat tahtotilat.
Tavoitteenani oli luoda mosaiikkityönä pelkistetty ilme saviseen suojaruukkuun ja toteutin tämän käyttämällä työhön vain mustia ja valkeita lasimosaiikkipaloja sekä hieman mustalla "likaistettua/ sävytettyä" valkoista sauma-ainetta. Näin sain lopputulokseksi itseäni tyydyttävän tuloksen, jonka voin yhdistää omaan silmääni onnistuneesti viherhuoneen Lokki -verhoihin ja mustiin lepakkotuoleihin.
Lasimosaiikit tilasin Mosaiikkimyymälä -verkkokaupasta, mikä oli tavallaan työn vaikein osuus. Kokemattomana en osannut arvioida tarvitsemani mosaiikin määrää ja sen seurauksena minulla on nyt reilu kilo ylimääräisiä lasimosaiikkipaloja odottamassa seuraavan työtä.
Liima-aineeksi valitsin pakkasen kestävän värittömän silikonin, sillä ajatuksella että ruukku kestäisi sekä ulkona että talvisin kylmässä viherhuoneessamme.
Itse kukkien leikkaus, sommittelu ja liimaaminen toteutui impressionistisella tyylillä: annoin tunteen viedä ja mutisin tehdessäni että olisihan tämän taas voinut piirtää etukäteen ja suunnitella vähän tarkemmin. Silloin olisin välttynyt muutamien palojen irtinäpertämiseltä ja sutannut vähemmän sormiani ärsyttävän tahmaiseen silikoniin. Mutta kuten tapanani on, luovuus vei mennessään ja lopputulos on sen näköinen mihin ostetut palat riittivät ja minkä silmä sillä hetkellä hyväksyi.
Tässä muutama kuva itse työvaiheista.
![]() |
| 1) Lasimosaiikkipalojen sommittelua ennen työn aloittamista |
![]() |
| 2) Työvälineitä: lasimosaiikkipalasia (valmiita muotoja ja itse leikattuja), savinen kukkaruukku, silikoni ja mosaiikkisakset |
![]() |
| 3) Liimausvaihe: silikoni levitettiin ruukun pintaan pieni alue kerrallaan. Liimaaminen oli näin helpompaa ja nopeampaa, kuin yksi pala kerrallaan. |
![]() |
| 4) Kuivumisvaihe ennen saumausta. Silikonin annettiin kuivua yön yli ennen saumausta. |
![]() |
| 5) Käytetty saumalaasti, josta valmistettiin veteen sekoittamalla tönkkö tahna. Tahna levitettiin lastalla ruukun pintaan ja pestiin kostealla nukkaamattomalla rievulla. |
![]() |
| 6) Valmis ruukku kuivumassa sauma-aineen levityksen ja pesujen jälkeen |
2/15/2017
Neliapila -mekko ystävänpäivän väreissä
Myöhässä tulevat otsikon ystävänpäivä -viittaukset tämän tekstin osalta. Tarkoitukseni oli julkaista teksti jo eilen, mutta koska juuri mikään ei mene lapsiperheessä suunnitellun aikataulun mukaisesti, piti tämänkin ajatelman yli nukkua yksi yö. Ystävänpäivä teema tulee jatkumaan meillä vielä viikonloppunakin (mikäli olemme terveinä), sillä ajatuksenani on leipoa vasta lauantaina ystävänpäiväkakku vieraillemme.
Kello ehti eilen vierähtää kaksi, ennen kuin sain kaikki kolme lastani puettua ja sysättyä takapihallemme leikkimään (tämän voi myös lukea riitelemään) auringon paisteeseen. Lilja on hyvinkin innostunut ulkoilija, toisin kuin pienempi iso veljensä, jonka kanssa piti käydä jokunen taistelu ennen ulos siirtymistä. Lapset löysivät mukavasti keskenään hetken yhteistä riideltävää pihamme viimeisistä lumirippeistä ja minä käytin saman ajan maanantaina ompelemani mekon kuvaamiseen.
Mekko on ommeltu Neliapila -trikoosta, jonka löysin jälleen Majapuun "Loppuvia paloja" -kansiosta edulliseen hintaan. Mekon kaava on julkaistu Ottobre Design lehden nrossa 1/2015 nimellä Birdie Birdie, sillä erotuksella että lisäsin itse mekkoon suurehkot taskut. Yritin käyttää ostamani 60 cm pitkän kankaanpalan mahdollisimman tarkkaan ja kangasta riitti mukavasti 92 cm kokoiseen mekkoon taskuineen. Taskujen avulla sain mekkoon myös erilaista ilmettä, sillä aion ommella vast. peruskaavalla Liljalle useamman mekon.
2/14/2017
Tänään 6-vuotias hurmurimme lahjapaidoissaan
Siinä hän on: hurmuri, jonka saimme lahjaksi ystävänpäivän iltana 6-vuotta sitten.
Henri tuli pyytäneeksi viikko sitten minulta (oletan että minua miellyttääkseen) syntymäpäivälahjaksi "sitä kitarapaitaa", viitaten tällä pyynnöllä kankaaseen jonka tilasin Majapuulta muutama kuukausi sitten. Olin jo ommellut ennen sähkökitarapaitaa yllä esitellyn pääkallopaidan ja ajatellut laittaa sen syntymäpäivälahjan oheen, mutta täyttääkseni pojan toiveen ompelin eilen valmiiksi myös sähkökitarapaidan. Tilasin molemmat kankaat Majapuun alennuslaarista ja onnekseni Henri kelpuutti molemmat kuosit itselleen mieluisina.
Molemmat paidat on jälleen ommeltu Suuri Käsityö 5-6/2015 ohjeella. Olen mieltynyt tähän ohjeeseen monesta syystä. Ensinnäkin kaava on minulla valmiiksi piirrettynä ja toisekseen puseron malli on melko slimmi ts. se sopii hyvin meidän lapsille. En myöskään ole nähnyt mitään syytä tehdä näitä peruspaitoja monella eri kaavalla niin kauan kun en halua niihin mitään sen erikoisempaa, kuten nappikujia kaula-aukkoon tms.
Puserot ovat kokoa 128 cm ja kangasta niihin kului/ paita 70 cm hyvin väljällä kaava-asettelulla. Pienempikin määrä olisi siis riittänyt.

Tilaa:
Blogitekstit (Atom)































