Neulottu villashaali nimeltään Leikki

Hieman yli kaksi vuotta tämän eilen valmiiksi saamani villashaalin neulomiseen meni. Aloitin sen jouluna 2017 ja siirsin sivuun monta kertaa tekemiseen tympääntyneenä. Kaksi viikkoa sitten tein uuden päätöksen sen loppuunsaattamisesta ja nyt se on valmis, kuvattu ja käytössä.

Neule syntyi vähitellen lasten kanssa pelaillessani, sillä otin sen esiin aina muistipelin, palapelin, afrikan tähden jne. lomassa. Sen tähden annoinkin sille nimeksi Leikki. Peitossa yhdistyvät lasteni leikki, värien leikki ja langan leikki. Siihen on neulottu yhteiset hetket lasteni kanssa, heidän naurunsa ja yhteinen ilomme. Muutaman riidan ja pettymyksenkin se taitaa sisältää.

Aloitin peiton aikanaan tympääntyneenä sukkien kutomiseen ja tavoitteenani oli hukuttaa peittoon kaikki lankavarastoni seitsemät veljekset. Pois pyörimästä -projekti oli siis vahvin motivaatiotekijäni, vaan nyt kun peitto on valmis, olen tulokseen niin tyytyväinen että yritän neuloa sen kaveriksi vielä jäljellä olevista langoista muutaman tyynyn.

Kooltaan peitto on 150*200 cm ja lankaa siihen meni paljon. Miten paljon - se jää arvoitukseksi, sillä minulla ei ole vaakaa jolla sitä punnita. Olen neulonut peiton ainaoikein ja raidat on pääsääntöisesti neulottu aina kahdella vuorotellen vaihtuvalla värillä.

Tähkä -perinnematto

Tämä kirkonkaari -sidoksella kutomani matto valmistui jo helmi-maaliskuun aikana käsityökouluni lopputyönä. En vain ole ehtinyt päivittää kaiken lopputyö-, portfolio- ja näyttelykiireen keskellä esittelemään sitä ja tekoprosessia täällä blogin puolella. Nyt pieni hetki tälle kokonaisuudelle.

Aloitin lopputyöni suunnittelun vuoden vaihteessa ja kuten niin monta kertaa aikaisemmin, tavoitteenani oli tehdä tuote hyödyntämällä varastoissani jo olevia materiaaleja, sen sijaan että lähtisin ostoksille. 

Syksyllä Keski-Suomesta kotiin muuttamieni kangaspuiden mukana muuttivat myös kaikki edellisistä mattoprojekteista ylijääneet trikookuteet ja lakanaräsyt. Keltaisen kuteen tarjonta oli ylitse muiden ja silmiini sävyllisesti sopimaton osa soveltui erinomaisesti värjäykseen. Koulun asettama ehto lopputyölle oli se, että työn tuli sisältää kahta eri tekniikkaa ja jotta tämä täyttyisi päädyin kudonnan ohella värjäykseen.

Alla kuvia värjäysprosessista, jonka tein kylmävärjäystekniikalla reaktiivivärejä hyödyntäen. Näin sain värjättyä valmiiksi revityt räsy- ja trikookudevyydit sävyiltää elävimmiksi.

Värjäysliemissä noudatin luovaa tekniikkaa. Sekoittelin keltaisia Semitone reaktiivivärejä veteen, joka sisälsi jo glaubersuolan ja kevytsoodan, ja muuntelin väriliemen väriä sen mukaan miltä tulos siveltimellä kangaspalalle siveltynä näytti. Halusin pikemminkin sinapinkeltaiseen taittavaa sävyä, kuin kirkasta keltaista.  

Kylmävärjäysaika vyyhdeille oli noin neljä tuntia (määräytyi puhtaasi ajan mukaan joka minulla oli sinä lauantaina käytettävissä), minkä jälkeen nostin vyyhdit muovipusseihin. 
Vyyhdit seisoivat muovipusseissa seuraavaan vuorokauteen, jolloin kiinnitin värin lopullisesti pesukoneessa 60-asteisessa pesussa. 

Uskon loppuminen projektiin oli lähellä sykkyröitä koneesta kuivumaan nostellessani. Nippusiteiden käyttö pasmoina oli hyvä ajatus ja vaikka olin vetänyt ne tiukalle, olivat räsyt silti koneen pyörityksessä päässeet liukumaan ja sotkeutumaan.

Tiesin kyllä jo värjäystä aloittaessani, että teen sen vaikeimman kautta käyttäessäni valmiiksi räsyksi repimääni lakanaa. Lakana luonnollisesti rispautui sykkyräksi pesukonevärikiinnityksen aikana ja sykkyröiden aukirepiminen oli oma työnsä. Sinnikkäästi sen kuitenkin lopulta tein ja sain kuteeni kerittyä. Suunnitelmaan sopimaton oranssi sävykin muuttui räsyn kuivumisen myötä hyväksyttäväksi.

Valitsin keltaisten rinnalle vielä sävyiksi hieman tummempaa Liina ontelokudetta, väri 21, Tube-ontelokudetta (keltainen) ja harmaita trikookuteita sekä yhden mustan vanhan lakanan jämät. Kuteiden kokonaiskulutusta en tullut koskaan laskeneeksi tai punninneeksi.

Loimen sidos oli Kirkonkaari ja lankaluku 297. Tiheys oli 3 lankaa/ cm ja loimilankana minulla oli 15 säikeinen kalalanka, tex 30*15.

Maton koko on valmiina 89 *295cm ja paikkansa se löysi keittiöstämme.

Taito Käsityö- ja muotoilukoulu portfolio sekä kutsu näyttelyyn

Neljän vuoden matka Taito Käsityö- ja muotoilukoulussa on ohitseni. Minun ja kolmen muun opiskelutoverini töitä voi tulla ihailemaan 6.5 alkaen Craft Corneriin Eteläesplanadi 4, Helsinki.

Tervetuloa!

Neljän vuoden käsityömatkani on myös luettavissa Taito - Käsityö- ja muotoilukoulu portfoliostani.

Muutama työ jäi esittelemättä, sillä sashiko kirjotut farkkulapaset odottavat edelleen tekijäänsä ja tilkkutyö ei koskaan lopulta valmistunut. Näitä kahta työtä lukuunottamatta sain kaikki koulun puitteissa aloittamani työt valmiiksi. Onni elää käsityössä!! 

Matka käsitöiden parissa jatkuu edelleen ja aika näyttää päädynkö myös uudenlaisen opin tielle.

Konjakkineule luksusulangoista

Näin kesän korvalla on hyvä saada itselleen valmiiksi villaneule, ties vaikka sille olisi tarvetta, vaikka sää tällä hetkellä helliikin epätavallisen lämpöisenä.

Vierailin syysloman aikaan vanhempieni luona Keski-Suomessa enkä Lankakauppa Titityyssä vierailtuani voinut vastustaa käsinvärjättyjen lankojen lumoa. Tässä lopputulos.

Lankana neuleessa on Mad Tos/ Madelinetos Co. käsinvärjäämä merinovillalanka, fingering vahvuus. Malli on neulottu ylhäältä alas ympyräneuleena. Lankaa kului 3,5 vyyhdin verran eli noin 1400m.

Aivan ihana lanka neuloa ja pukea päälleen!

Tasatoimikas nimeltään Korpi ja ohje kuinka katkennut loimilanka korjataan

Tässä kudontavuoden kunniaksi ensimmäinen työni: suoratoimikasmatto nimeltään Korpi. 

Matto on kudottu yhdistelemällä erilaisia kuteita, laareistani löytyneiden perusteella ja värejä yhteen sovittaen.

Mustat raidat on kudottu yhdistelemällä pesukoneessa värjäämääni vanhaa froteepyyhettä, Lankavan Eco-puuvillasta valmistamaa Frotee-pörrökudetta, trikookudetta sekä Novitan virkkaukseen ensisijaisesti tarkoittamaa Tuubi-ontelokudetta.

Valkoiset raidat on puolestaan kudottu vanhaa kuteeksi revittyä lakanaa ja trikookudetta yhdistellen ja vihreät edelleen pesukoneessa vihreäksi värjättyä vanhaa revittyä lakanakudetta sekä kahta eri väristä trikookudetta käyttäen. 

Maton malli on omani ja se syntyi kudontatyön edetessä. En laskenut kuteiden menekkiä etukäteen ja suunnittelin mattoa sen mukaan miten käytäntö osoitti kuteiden riittävän. Lähtövisio minulla toki oli ja paikka matolle valmiiksi suunniteltuna. Työskentelen hyvin usein juuri niin, että piirrän kuvan valmiista tuotteesta väreineen mieleeni ja ohjaan omaa työskentelyäni sen mukaan. Tämä tapa on osoittautunut itselleni toimivaksi. Monimutkaisemmissa töissä toki kynät ja paperi sekä laskin ovat välttämätön apu. 

Kudontamateriaalien joustavuuden poiketessa paljolti toisistaan, tärkeää oli jakaa materiaalit niin, että raidat eivät poikenneet toisistaan. Joustamaton lakanaraita yksinään ja pelkkä trikookude puolestaan seuraavassa raidassa eivät ole toimiva yhdistelmä, siitäkään huolimatta että pingotin on kudottessa jatkuvasi käytössä. Tukilta poiston jälkeen matto hakee aina lopullista muotoaan ja mikäli materiaalit vaihtelevat pitkinä kudontajaksoina suuresti toisitaan, saattaa matto muuttua käytössä "kiemuraiseksi". Trikooraidat vetäytyvät sisään ja lakanaraidat puolestaan pullistuvat ulospäin.

Maton sidos on tasatoimikas ja pirta 25/1. Maton kokonaispituus on 250 cm ja sen loppuleveys on 78cm.

Tästä on hyvä jatkaa! Tavoitteenani on kutoa tämän vuoden aikana läheisessä kudontamahdollisuuden tarjoavassa asukastalossa useampi matto ja sen ohella luoda ja laittaa loimi omiin puihini. Asukastalon neljät kangaspuut tarjoavat mahdollisuuden kokeilla erilaisia sidoksia ja näillä näkymin oman pirtani määrämänä laitan mattoloimen ruusukas-sidokselle. Vaan aika näyttää miten se onnistuu.

Alla lähikuva Frotee-pörrökuteen ja froteepyyhkeestä leikkaamani kuteen yhdistelmästä. Froteepyyhe pölisee leikattaessa ja kudottaessa melko paljon, vaan siihen se sitten jää. Lattialla matto ei ole enää pölissyt.  

Molemmat raidat, valkoinen ja vihreä, kudottu trikookuteen ja revityn lakanakuteen yhdistelmänä.

Katkenneen loimilangan esiintulo tukilta oli syödä kudontamotivaationi, sillä en olisi millään halunnut mattooni näkyviin langanpäättelykohtaa. Ensimmäinen ajatukseni oli jättää matto pituudeltaan suunniteltua lyhyemmäksi, mutta sittemmin päätin jatkaa ja samalla harjoitella tekniikkaa, jolla langan saa jatkettua ilman mattoon jäävää ikävää solmua.

Alla kuvasarja katkenneen loimilangan jatkamisesta.

Katkenneen ja yhteen solmitun loimilangan korjaus aloitetaan avaamalla solmu. 

Maton puoleisen loimilangan pään annetaan tippua alas ja pirran läpi tulevaan lankaan solmitaan uudelleen irrallinen pitkä "paikkalanka". Solmittavan langan tulee olla niin pitkä, että sen vapaa pää voidaan kiinnittää nuppineulalla mattoon. Solmupään solmulankojen päiden on puolestaan oltava riittävän pitkät, jotta ne voidaan maton valmistuttua päätellä parsinneulan avulla.

Itse tulin kutoneeksi maton niin lähelle loimen katkeamiskohtaa, että jouduin vetämään paikkalangan solmitun pään pirran ja niisien läpi niisivarsien toiselle puolelle.

Paikkalangan vapaan pää kiinnitetään nuppineuloin mattoon siten että sen tiukkuus vastaa loimen tiukkuutta.

Tämän jälkeen kutomista jatketaan normaalisti.

Paikkalangan solmitun pään tullessa uudelleen eteen solmu avataan jälleen ja paikkalangan pään annetaan vuorostaan pudota alas. Tukilta tulevan loimilangan pää kiinnitetään yllä esitetyn tavoin jälleen mattoon ja kudontaa jatketaan. 

Kaikki korjauskohdan roikkuvat langat päätellään loimilankojen suuntaisesti sen jälkeen kun matto on otettu pois tukilta ja viimeistellään.

Luonnonväreillä värjätyistä langoista neulottu villashaali "Sunset"

Käsityökouluni viimeinen kevät on alkanut ja kevät kuluu sekä lopputyötä että omaa työportfoliotani rakentaessa. 

Tammikuun alussa portfolioni sisältöä suunnitellessani huomasin että minulla on enemmän värjättyjä lankoja, kuin niistä neulottuja töitä. Tämä ei sinänsä portfolion kannalta ole ongelma, sillä koulu ei ole edellyttänyt värjätyttyjen lankojen neulomista. Korkealle asetettujen tavoitteiden ihmisenä en kuitenkaan halua esittää porfoliossani vain erivärisiä lankakeriä ja siitä viime hetkellä havahtuneena tilasin toissa syksynä Sirinä-Desingin kurssilla Tarvossa luonnonväreillä värjäämilleni langoille neulemallin Ravelrystä.

Tässä esittelyssä kuukauden työskentelyn tulemana versioni Andrew Mowryn/ Drea Renee knits neulemallista "Nightshift". 

Neule noudattaa "Nightshift" -ohjetta toistuvan neulekuvion puolesta. Värit, värien vaihtumisen ja huivin koon suunnittelin itse. 

Huivin keltasauramolla, värimataralla, sinipuulla, kotimaisilla luonnonkasveilla (pietaryrtti, kadanpiisku) ja kielon lehdillä värjättyjen lankojen värjäysprosesseja kuvailin syksyllä 2017 blogitekstissäni Mistä on kauniit värit tehty? Sinipuusta, Keltasauramosta, Värimatarasta ja vaikka mistä muusta.

Koska oma värisuunnitteluni muistuttaa enemmän auringonlaskua, kuin yövuoroa, annoin huivilleni työnimeksi "Sunset". 

Luonnonvärien oheen liitin myös muutaman raidan verran tummanharmaata ikivanhaa Florica villalankaa. 

Huivi on kooltaan 223cm x 183cm x 150cm ja lankaa siihen kului 410g. Lanka on Sirinä-Design/ Ritu Kokkoselta ostettua Norjalaista karstavillalankaa, jonka tarkempaa alkuperää en tunne. Käyttämäni puikon vahvuus oli 4 mm. 

Kalastus- ja mökkipäiväkirja isälleni

Toinen käsityökouluni kirjasidontaviikonloppu sujui lähtökohtaisesti yhtä tuskaisissa merkeissä kuin ensimmäinen. Materiaalien hankita työtä varten oli osoittautunut hankalaksi. Olin yrittänyt usean viikon ajan etsiä ei virka-aikaan auki olevista liikkeistä kuten Hobby Pointista ja Sinellistä papereita sekä kluuttia onnistumatta siinä. Kluuttia ei ollut tarjolla missään ja paperit olivat joko niin kalliita, etten raaskinut hankkia niitä tai kooltaan sopimattomia. Ajatuksenani oli tehdä A4 kokoinen muistikirja ja jostain kumman syystä A3 kokoista paperia oli hyvin hankala löytää. A4 -kokoa oli kyllä runsaasti tarjolla, kuin myös pienempiä kokoja. Googlaamalla en myöskään ollut onnistunut löytämään yhtään verkkokauppaa, joka myisi kirjasidontaan tarvittavia välineitä ja tarvikkeita. 

No, lopulta kävi ilmi että huonosti olin hakuni tehnyt. Viikonlopun kurssin vaihduttua lauantaiksi, kurssikaverini toi tietoa Tampereen käsityömessukäynniltään verkkokaupasta, jota aion hyödyntää tulevissa projekteissani. Pikkusitomo Kirjanen Hämeenlinnassa näyttää myyvän kaikkea mahdollista kirjasidontaan tarvittavaa.

Paperit tulin lopulta ostaneeksi Hobby pointista. A3 kokoista Fabriano scetsh paperia, 90 g/m2. Piirustukseen sopiva paperi valikoitui syystä, että ajatuksenani oli tehdä kalastusmuistikirja isälleni mökkikäyttöön ja hänellä on tapana myös piirtää muistikirjoihinsa. Skets -paperin ongelmaksi osoittautui kirjaa tehdessä väärä kuitusuunta, josta päätin lopulta olla välittämättä. Jos kirjan sivut tulevat tulevaisuudessa kipristymään, niin kirpristyköön. Niin hankala oli materiaalinhankintaprosessi.

A4 kokoisen kirjan sitomiseen alusta saakka menikin sitten koko perjantai ilta ja lauantai päivä. Kluuttikankaan sain onneksi opettajamme materiaalivarastoista ja kannen päällystykseen käytin puolisoni 12 -vuotta sitten Nepalista tuomaa loktapaperia. 

Nepalilainen käsintehty loktapaperi on lukemani mukaan lujaa ja se kestää hyvin kosteutta, hyönteisiä ja hometta. Epäilin kuitenkin paparin kestävyyttä liimauksessa (liima levitetään koko kansipaperin alueelle) ja päädyin vahvistamaan paperin kankaisella tukikankaalla, jonka silitin kiinni paperiin. Vahvistus osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä loktapaperi oli tämän jälkeen helppo käsitellä ja se sieti hyvin suurehkoa liimamäärää. 

Kääräisin kirjan valmistuttuaan joulupaperiin ja annoin aattona isälleni lahjaksi. Lahjan saaja tuntui olevan tyytyväinen lahjaansa. Hyvä niin!