Mummolan tuntua ja prinsessapitsejä

104 cm mekkojen sarja, vol2: Mummolantuntu trikoomekko pitsikoristein. Minulla on kirjaimellisesti mekkotehdas kotona nyt, sillä tässä on viikon toinen Orelma -kaavalla ommeltu mekko Liljalle. 

Lisäsin pitsikoristeet tuomaan vähän lisää prinsessatuntua ja tyttö ihastui niihin ikihyviksi. Edellinen mekko kuulemma muuttui pitsivajaaksi hänen nähtyään tämän.

Kangas on Veson Puodista ja pitsit olen ostanut Eurokankaasta. 

Värivalikoima tässä mekkosarjassa tulee olemaan hyvin vaaleanpunainen ja pinkki, sillä tyttäreni elää vahvasti vaihetta "en pukeudu kuin vaaleanpunaiseen".

Liian vähähän mekkoja

Liljalla on kuulemma liian vähän mekkoja, näin hän ilmoitti minulle muutama päivä sitten. Erityisesti kuulemma t-paitamekkoja uupuu. Äitiinsä tullut, sanon minä ja silläpä nyt sitten leikkasin läjän kankaita mekoiksi ja aloitin mekkojen ompelusarjan.

Tässä sarjan ensimmäinen, Steinbeckin Woody metsätrikoosta ommeltu mekko, jonka kaavassa hyödynsin Mekkotehtaan Orelma-kaavaa. 

Taskujen reunat ja helma saivat päälletikkikoneen sanottua itsensä irti itselleen rullapäärmereunuksen, joka ei trikoohelmassa välttämättä toimi parhaalla tavalla reunan rullautuessa liikaakin. Tyttöä tämä ei haittaa ja se riittää. Kauluksen kanttasin noin 30 vuotta vanhalla joustamattomalla vinokanttinauhan pätkällä, joka istui sävyllisesti kankaan pöllön pään väritykseen. Koristenapit ovat myös löytö nappilaatikosta, jonka lienee laittanut alulle isäni äiti.

Kiitos mummulle mekkokankaasta, toivoo Lilja! Tällä mekolla on nyt tassahdeltu ja leikitty viikon ajan.

Pride -villaneule itse värjätyistä Sateenkaari -langoista

Kuusamon korvessa, Helsinki Pride -viikon aikana, valmistui tämä merino/nylon (75/25) superwash -villasekoitelangasta neulomani Pride -nimeä kantava neule. 

Tilasin värjäykseen sopivat langat kevät-talvella Silmu&Solmu -verkkokaupasta ja värjäsin ne mikroaaltouunissa reaktiivivärein käsityökouluni loppumetreillä. Meille oli kevään aikana varattu kolme viikonloppua lopputyömme valmisteluun Malmin -työtilasta ja käytin aikaa ja paikkaa hyödykseni mattokudevärjäilyn päätteeksi. Langat nimesin Sateenkaari -langoiksi ja sen johdannaisena Pride on mitä oivallisin nimi puserolle ja samalla se on myös kannanotto asian puolesta.

Ajatuksenani oli neuloa aivan toisenlainen pusero itselleni ja aloittelinkin sen tekemistä maaliskuisen työmatkani aikana, vaan se jäi lopulta neulomatta. Värjäämäni lankamäärä, 4*100 g (yht. 1700m), ei riittänyt alunperin suunnittelemaani neuleeseen ja kun tunsin tämän ylhäältä alas neulottavan puseron langankulutuksen edellisen projektini myötä, päädyin neulomaan vastaavan uudelleen. 

Langankulutus oli lopulta karkeasti arvioiden noin 1400m, sillä lankaa jäi yli lähes vyyhdillinen. Puikkokokoni oli 4mm (US6)ja neloin paidan kokonaisuudessaan pyöröpuikoin saumattomana.

Sen verran vilisevä on neuloksen jälki, ettei kamera näytä tallentaneen sitä tarkasti yhteenkään puolisoni ottamaan kuvaan. Pusero on neulottu, resoreja lukuunottamatta, kokonaan oikeaa silmukkaa toistaen. Neuleen valmistuttua käänsin ns. nurjan puolen oikeaksi puoleksi ja päättelin langat.

Pihlajan lehdet ja ranta-alpi värjärin raaka-aineina

Olen nimennyt tämän kesän Värjärikesäksi. Kahden vuoden suunnittelun jälkeen olen vihdoin päässyt käytännön toteutukseen ja kaikki aika tuntuukin kuluvan hyvin Viikin pellonlaitoja kävellessä ja kasveja keräillessä. Muutaman värjäyksen olen jo myös mökkimaastossa tehnyt ja värjäilyni näin loman alettua jatkuvatkin tulevina viikkoina siellä. Siltä varalta että suunnitellut värjäilyt eivät vie kaikkea vapaa-aikaani kerin mökille mukaan pakattavaksi 11 kerän neulotapaketin. 

Yllä esitetyssä kuvassa vasemmalta löytyvä vaalean keltainen on pihlajanlehdistä saadun värilimen tulos ja neljä harmaata saman liemen jälkiväri rautasulfaatti -puretuksella.

Kuvassa oikealla kaikki kirkkaan keltaiset olen värjännyt ranta-alpin kukinnoilla ja lehdillä. 

Ranta-alpilla värjäämäni langat olin esipurettanut alunalla Leena Riihelän blogin ohjetta seuraten ja vaaleankeltainen pihlaja tuli puretettua samalla kun itse värjäys. Tarkemmat kuvaukset värjäysprosesseista löytyvät myöhemmin tästä tekstistä.


Merino-nylon (75/25) villasekoitelangan värjäys pihlajanlehdillä:

Kokeilin kesäkuun alussa mökkimaastossa nuorilla pihlajanlehdillä värjäystä melko hätäpäisesti. Olimme viettämässä sunnuntaipäivää mökillä ja lupiinien loputtua ryhdyin etsimään jotain muuta, millä värjätä. Koivunlehtiä en raaskinut pihan harvoista koivuntaimista riipiä ja ajatukseni siirtyi lukuisiin pihlajantaimiin, joita pihapiirissämme oli turhaksi asti. 

Keräsin lehtiä 10 l:n kattilan täyteen (löyhästi) ja lisäsin vettä päälle niin että lehdet peittyivät. Tämän jälkeen keittelin väriä irti tunnin ajan reippaassa kuumuudessa.

Ennen alunan ja viinikiven lisäystä jäähdyttelin värilientä hetken, tosin ei kovin kauaa, sillä kiire mökiltä pois lähtöön painoi jo päälle. Alunan (10g) ja viinikiven (5g) punnitsin vaa'alla erilliseen astiaan ja kaadoin niiden päälle kuumaa värilientä. Kun molemmat aluna ja viinikivi olivat liuenneet veteen kaadoin liuoksen väriliemen joukkoon ja nostin etukäteen lämpimässä vedessä kostuttamani lankavyyhdin (100g) kattilaan. Tämän jälkeen keittelin lankaa noin 80 C-asteessa 1 h ajan ja tunnin kuluttua nostin langan pois väriliemestä valumaan. Lankani oli värjäytynyt kauniin vaalean keltaiseksi.

Koska suunnitelmiini ei ollut tuottaa vaaleankeltaista väriä suuria määriä, päätin kokeilla minkälaiseksi väri muuttuisi rautasulfaatti (rautavihtrilli) jälkipuretuksella. 

Punnitsin rautasulfaattia 1g (1%) ja lisäsin liuokseen. Väri näytti vihertävältä mutta lisättyäni liuoksen joukkoon lankavyyhdin, ei siihen tarttuva väri näyttänyt oikein muulta kuin hailakan likaiselta. 

Tumman vihreästä alkuväristä innostuneena päätin testata rautasulfaattiylimäärän lisäystä veteen, silläkin uhalla että rauta haurastuttaa villalankaa. Kaikenkaikkiaan tulin lisänneeksi veden joukkoon 7g FeSO4, minkä seurauksena sain värjättävään lankaan aikaiseksi kauniin helmenharmaan sävyn.

Harmaasta innostuneena värjäsin lankaa lopulta yhteensä 400g. Väri olisi riittänyt suurempaankin määrään, vaan ajattelin että yhden puseron langat saavat riittää minulle. 

Kutakin vyyhtiä pidin jälkipureteliuoksessa aina 15 min, jottei lanka haurastuisi liuoksessa, jossa epäilemättä oli rautaylimäärä. Tulin siis tuottaneeksi näin villalankaan samankaltaisen sävyn, kuin puupinnoissa jotka käsitellään rautasulfaatilla.

Kaikki viisi vyyhtiä huuhtelin etikkavedessä värin kiinnittymistä parantaakseni ja lopulta pesin ne kotona neutraalilla villapesuaineella pesukoneessa taas sukkahousun puntteihin pujotettuina. Värit säilyivät muuttumattomina värjäysprosessin jälkeen. Jahka ehdin, niin laitan kustakin vielä pätkän valonkestokokeiluun.

Ye. kuvan vasemmanpuoleiset vyyhdit olen värjännyt lupiinilla ja siitä sitten oma tekstinsä jahka ehdin.

Merino-nylon (75/25) villasekoitelangan värjäys ranta-alpilla:

Ranta-alpivärjäystä valmistelin lukemalla jälleen Leena Riihelän blogia ja hänen ohjeitaan kultapiiskulla värjäämisestä. Olin löytänyt kaapistani pussillisen kalsinoitua soodaa, jota oli jäänyt ylimäärin taannoisista reaktiivivärikokeiluistani, ja ajattelin käyttää sitä hyödyksi väriä irroittavana emäksenä.

Keräsin ranta-alpeja läheisen pellon laidalta (varmistettuani että minulle on lupa tehdä niin) yhden ison Ikea kassillisen ja revin kasvin varsista lehdet ja kukinnot irti 20 l:n kattilaan.

Tämän jälkeen kaadoin kasvimateriaalini päälle kuumaa vettä kunnes ne peittyivät ja lisäsin summamutikassa useamman ruokalusikallisen kalsinoitua soodaa liemen joukkoon. Mittasin pH:n ja kun se oli siinä 10 testasin valkoisella kertakäyttölusikalla väriliemen väriä.

Väri näytti irtoavan hienosti. Suljin kattilan kannen ja jätin tekeytymään seuraavaan päivään klo 17 saakka, jolloin jatkoin värin irrottamisprosessia nostamalla kattilan liedelle ja kohottamalla kasvi-vesiseoksen lämpötilaa 80 -asteeseen tunnin ajaksi.

Keiteltyäni tunnin nostin kattilan pois ja mittasin pH:n joka oli noin 9. Leenan blogin ohjetta seuraten säädin pH:n etikkahapolla neutraaliksi pH 7, jäähdytin liuoksen ja lisäsin alunalla + viinikivellä esipurettamani 100g villasekoitelankaa kattilaan. 

Langan lisäyksen jälkeen aloin jälleen nostaa väriliuoksen lämpötilaa kohti 80 C-astetta, vaan lämmön nosto jäi puutteelliseksi huomattuani että lankani värjäytyi hailakan ruskeaksi ja koko liuos oli keltaisen sijaan ruskeaa. Kauhistuin syystä että minulla on muutaman epäonnistuneen värjäyksen myötä varastossa jo tympeää sukkahousunruskeaa, enkä missään nimessä halunnut sitä lisää.

Ilmeisesti neutraali pH oli liikaa liuokselleni ja päätin kokeilla värin palauttamista emäksen lisäyksellä. Onnekseni ajatukseni toimi ja lisättyäni muutaman ruokalusikallisen kalsinoitua soodaa liuoksen joukkoon väri muuttui kirkkaan keltaiseksi ja samoin lankani. Langan väri oli kaikkea muuta kuin hailakka! Se oli upea tummanpuhuva keltainen ja pH paperi näytti lukua 8. Uskomaton muutos!

Lisäsin kattilaan samantien toisen 100g esipuretetun lankavyyhdin, joka sai itselleen yhtä tumman keltaisen sävyn.

Kahden tumman vyyhdin jälkeen kolman 100g sai värikseen hyvin kirkkaan sävyn (ye. kuvan oikea kirkas keltainen) ja neljäs 100g lähes yhtä kirkkaan (ye. kuvan toinen vasemmalta).

Värjäysaika kullekin 100g langalle oli vain 15-30 min, sillä jotenkin emäksen lisäys sai minut epäilemään langan sietoa sille. Saa siis nähdä kuinka hyvin väri pysyy ajanmyötä langassa. Väriliemen lämpötila värjätessä oli siinä 60 C-astetta.

Värin kiinnitin heti etikkahappovesiliuoksella ja huuhtelin lankoja kunnes niistä ei irronnut enää väriä. Kaikenkaikkiaan väriä irtosi hyvin vähän.

400g värjäyksen jälkeen jätin väriluoksen seisomaan yön yli ja laitoin esipurettumaan lisää lankaa jatkovärjäystä varten. 

Puretin vast. Silmu&Solmu lankakaupasta tilaamaani fingering lankaa jälleen 400g Leenan ohjetta seuraten, siten että tunnin 80 C-Asteisen keiton jälkeen jätin langat liuokseen seuraaviksi 12h ajaksi.

Seuraavana päivänä tarkistin väriliemen pH:n joka oli 8 ja jatkoin märillä esipuretetuilla langoilla värjäystä. 200 g esipuretettua lankaa värjäytyivät jälleen hyvin tumman keltaisiksi noin 80 C-asteessa ja tämän jälkeen lykkäsin kattilaan pari epäonnistunutta vyyhtiäni, jotka eivät siitä paremmaksi juuri muuttuneet.

Olen aivan ihastunut ranta-alpiin tämän värjäyskokeilun jälkeen ja ajattelinkin seuraavaksi kokeilla liukuvärjäystä. Tänään ostamani luomapuut saavat minut suunnittelemaan villashaalien kutomista tulevaisuudessa. Nähtäväksi jää saanko sellaisen toteutettua.

Indigovärjäys fruktoosikyypillä

Ilmoittauduin jo helmikuussa, heti mainoksen sähköpostiini saatuani, Sirinä Designin indigovärjäyskurssille, jossa värjäys toteutettiin fruktoosikyyppiä hyödyntäen. Kurssi järjestettiin Tuija Timosen opetuksessa Tarvossa Sirinä Designin tiloissa Ritu Kokkosen kurssikeskuksessa. Kauniin aurinkoinen viikonloppu kesäkuuna alussa oli innostusta herättävä ja kauniita lankoja tuottava kokemus, jonka yritän tässä nyt yhteenvetää tulevia värjäyksiänikin ajatellen.

Viikonlopun kaksi kurssipäivää jakautuivat siten, että kurssin aloituspäivänä, lauantaina, valmistimme fruktoosikyypin Indigofera tinctoriaa eli indigojauhetta käyttäen. Sunnuntaina tarkoitus oli valmistaa vastaava kyyppi morsingon lehdistä. Sunnuntain värjäys ei ikävä kyllä lopulta onnistunut, syystä että morsingon lehdet olivat menettäneet vedessä liotessaan värinsä. Tästä en mieltäni pahoittanut vaan iloitsin indigofera tinctoria kyypin uudelleen herättelyn tuomasta värjäysmahdollisuudesta kaikkine mukaan ottamineni lankavaroineni.

Suosittelen ehdottomasti indigovärjäyksestä kiinnostuneille seuraamaan Sirinä Designin kurssisivuja ja ilmoittautumaan, kun kurssi seuraavan kerran järjestetään.

Kuvassa esitetyn Indigokyypin valmistusresepti oli Leena Riihelältä lainattu ja hänen neuvonsa resepteineen löytyvät hänen blogistaan Riihivilla:n verkkosivuilta. Reseptejä löytyy blogista useita ja me noudatimme seuraavaa:

5 L vettä

20 g indigoa sekoitettuna melkein kiehuvaan veteen tahnaksi

40 g sammutettua kalkkia eli kalsiumhydroksidia (rakennushienokalkkia)

60 g hedelmäsokeria

0,5 dl kertaalleen käytettyä krappia

Värjäyksessä noudatettiin ns. 1:2:3 sääntöä eli indigon määrä:kalsiumhydroksidin määrä: fruktoosin määrä = 1:2:3

Aineiden roolit värjäyksessä ovat seuraavat:

1) Indigo = väriaine

2) Kalsiumhydroksidi = emäs

3) Fruktoosi = pelkistin

4) kertaalleen käytetty krappi = oletettavasti katalysaattori

Kyypin valmistus ja värjäysohje:

Sekoita kalkki veteen ja lisää sitten indigotahna, hedelmäsokeri ja krappi. Nosta liemen lämpötila 60 C-asteiseksi ja sekoita varovasti.  Turhaa ja voimakasta sekoittelua tulee välttää!

Kun liemi on muuttunut keltaiseksi ja sen pinnalle tulee kuparihohdetta sekä sinisiä kuplia, liemi on valmis. 

Käytännössä tämä vaihe siis tarkoitti sitä että veteen liukenematon indigo oli saatettu liukoiseen muotoon ja se oli valmis käytettäväksi värjäyksessä.

Riihivillan ohjeen mukaan kys. vaihe veisi noin 15 min, vaan meillä tämä vaihe kesti käytännössä noin yhden tunnin ja jouduimme lisäämään liemen pinnalle reilun yhden tl fruktoosia.

Samaan aikaan kyypin valmistuksen kanssa lämmitimme  toisessa suuremmassa astiassa 15 l vettä 60 C-asteen lämpötilaan ja lisäsimme siihen 1 tl Ca(OH)2 sekä veitsenkärjellisen fruktoosia. Kalsiumhydroksidilisäyksen jälkeen liuoksen pH mitattiin ja koska se oli vain 9, liuoksen joukkoon lisättiin vielä toinen t-lusikallinen Ca(OH)2.

Kun vesiliuoksen pH oli saatu vahvan emäksiseksi eli pH 11:sta, valmis kyyppi siirrettiin veden joukkoon mahdollisimman vähän kyyppiä hapettaen. Käytännössä tämä tapahtui siten että kattila, johon kyyppi oli valmistettu upotettiin hitaasti vesiliuokseen. 

Indigokyyppiä ei saa kaataa emäksiseen vesiliuokseen, sillä tällöin se hapettuu ja tuhoutuu.

Värjäys:

Etukäteen kastellu langat ja kangaskappaleet upotettiin liemeen ja niiden annettiin värjäytyä 0,5 h, minkä jälkeen ne nostettiin pois.

Liemestä nostettaessa liuokoisessa muodossa oleva indigo l leukoindigo on väriltään vihreää. Ilman hapen vaikutuksesta se edelleen hapettuu ja saostuu takaisin veteen liukenemattomaksi indigoksi ja väri muuttuu vihreästä siniseksi.

Värjäys toistettiin 15-30 min ilmauksen jälkeen siten että seuraavat kastot olivat 3-5 min mittaisia.

Pienen affiniteetin vuoksi, indigosta jää lähes puolet värjäysliemeen ja siksi kastoja kannattaa olla useita. Tämä tuo värjättävälle materiaalille värinkestoa.
Lämpötilaa ja liuoksen pH:ta seurattiin koko värjäyksen ajan. Lämpötila ei saanut nousta yli 60C-asteen eikä se saanut laskea alle 40 C-asteen. pH puolestaan pysyi hyvin vahvasti emäksisenä ensimmäisen säädön jälkeen. Tärkeää oli myös muistaa, että värjättävää materiaalia padasta nostettaessa ja siitä valuvaa värilientä ei valuteltu kattilaan. Materiaali tuli nostaa siten, että valuvan värin mukana kattilaan siirtyisi mahdollisimman vähän happea kyyppiä tuhoamaan.

Lauantaina aloitettujen lankojen kastoja jatkettiin sunnuntaina uudelleen elvytetyllä kyypillä.  

Kyypin elvytys:

1) Tarkistettiin pH ja lisättiin Ca(OH)2 kunnes pH oli 11 (käytännössä 1/2 määrä edellisen päivän määrästä)

2) Lämmitettiin liemi 50 C-asteeseen ja lisättiin fruktoosia (käytännössä 1/2 edellisen päivän määrästä)

3) todettiin kyyppi elvytetyksi kun liuos oli väriltään keltaista ja sen pinnalla näkyi jälleen kuparihohdetta ja sinisiä kuplia.

Kun kyyppi oli jälleen elvytetty, huolehdimme lämpötilasta ja pHsta edellisen päivän tavoin koko värjäyksen ajan.

Värjätyn materiaalin jälkikäsittely:

Vahvasti emäksiset langat huuhdeltiin etikkahappovedellä värjäyksen päätteeksi ja ylimääräinen väri huuhdeltiin vedellä. Kotiin päästyäni pesin vielä kaikki vyyhdit pesukoneessa villapesuohjelmalla. Pesun suoritin sukkahousuissa, eli vyyhdit olivat yksittäin sukkahousuissa ja säilyivät siellä sotkeutumatta ja huopumatta koko villapesuohjelman ajan.

Indigo osoittautui hyvin riittoisaksi väriaineeksi. Yhteenlaskettua grammamäärää en tullut laittaneeksi muistiin, vaan sain itse värjättyä yhteensä noin 600g materiaalia ja kolmen hengen ryhmästämme myös toiset vähintään saman verran. Värjätyn materiaalin määrä oli suuri, sillä lähtökohtaisesti Indigojauhetta punnittiin 280g kuivamateriaalia varten.

Värjäämäni langat:

300 g Silmu&Solmu verkkokaupasta tilaamaani fingering vahvuista - merino-nylon villasekoitelankaa 75/25

120 g Norjalaista karstavillalankaa, värjäykseen tarkoitettua, Lankava Oy

Drops Baby merinoa noin 140g

Ai niin ja mikä se kyyppi on?

Kyyppiväri, tässä Indigo, on liukenematon väriaine, joka värjäystä varten pelkistetään emäkseen liukenevaksi leukoyhdisteeksi. Leukomuodossa oleva indigo saostuu siis värjättävän materiaalin pinnalle ja jää kiinni materiaalin kuituun. Se ei muodosta värjättävän materiaalin kanssa kemiallista sidosta ja kuluukin käytössä sekä pesuissa vähitellen pois. Irtoaminen on kuitenkin hidasta ja olemmekin esim. farkkujen myötä oppineet tuntemaan kuluneen tai tarkoituksella kulutetun indigon kauneuden.

Neulottu villashaali nimeltään Leikki

Hieman yli kaksi vuotta tämän eilen valmiiksi saamani villashaalin neulomiseen meni. Aloitin sen jouluna 2017 ja siirsin sivuun monta kertaa tekemiseen tympääntyneenä. Kaksi viikkoa sitten tein uuden päätöksen sen loppuunsaattamisesta ja nyt se on valmis, kuvattu ja käytössä.

Neule syntyi vähitellen lasten kanssa pelaillessani, sillä otin sen esiin aina muistipelin, palapelin, afrikan tähden jne. lomassa. Sen tähden annoinkin sille nimeksi Leikki. Peitossa yhdistyvät lasteni leikki, värien leikki ja langan leikki. Siihen on neulottu yhteiset hetket lasteni kanssa, heidän naurunsa ja yhteinen ilomme. Muutaman riidan ja pettymyksenkin se taitaa sisältää.

Aloitin peiton aikanaan tympääntyneenä sukkien kutomiseen ja tavoitteenani oli hukuttaa peittoon kaikki lankavarastoni seitsemät veljekset. Pois pyörimästä -projekti oli siis vahvin motivaatiotekijäni, vaan nyt kun peitto on valmis, olen tulokseen niin tyytyväinen että yritän neuloa sen kaveriksi vielä jäljellä olevista langoista muutaman tyynyn.

Kooltaan peitto on 150*200 cm ja lankaa siihen meni paljon. Miten paljon - se jää arvoitukseksi, sillä minulla ei ole vaakaa jolla sitä punnita. Olen neulonut peiton ainaoikein ja raidat on pääsääntöisesti neulottu aina kahdella vuorotellen vaihtuvalla värillä.

Tähkä -perinnematto

Tämä kirkonkaari -sidoksella kutomani matto valmistui jo helmi-maaliskuun aikana käsityökouluni lopputyönä. En vain ole ehtinyt päivittää kaiken lopputyö-, portfolio- ja näyttelykiireen keskellä esittelemään sitä ja tekoprosessia täällä blogin puolella. Nyt pieni hetki tälle kokonaisuudelle.

Aloitin lopputyöni suunnittelun vuoden vaihteessa ja kuten niin monta kertaa aikaisemmin, tavoitteenani oli tehdä tuote hyödyntämällä varastoissani jo olevia materiaaleja, sen sijaan että lähtisin ostoksille. 

Syksyllä Keski-Suomesta kotiin muuttamieni kangaspuiden mukana muuttivat myös kaikki edellisistä mattoprojekteista ylijääneet trikookuteet ja lakanaräsyt. Keltaisen kuteen tarjonta oli ylitse muiden ja silmiini sävyllisesti sopimaton osa soveltui erinomaisesti värjäykseen. Koulun asettama ehto lopputyölle oli se, että työn tuli sisältää kahta eri tekniikkaa ja jotta tämä täyttyisi päädyin kudonnan ohella värjäykseen.

Alla kuvia värjäysprosessista, jonka tein kylmävärjäystekniikalla reaktiivivärejä hyödyntäen. Näin sain värjättyä valmiiksi revityt räsy- ja trikookudevyydit sävyiltää elävimmiksi.

Värjäysliemissä noudatin luovaa tekniikkaa. Sekoittelin keltaisia Semitone reaktiivivärejä veteen, joka sisälsi jo glaubersuolan ja kevytsoodan, ja muuntelin väriliemen väriä sen mukaan miltä tulos siveltimellä kangaspalalle siveltynä näytti. Halusin pikemminkin sinapinkeltaiseen taittavaa sävyä, kuin kirkasta keltaista.  

Kylmävärjäysaika vyyhdeille oli noin neljä tuntia (määräytyi puhtaasi ajan mukaan joka minulla oli sinä lauantaina käytettävissä), minkä jälkeen nostin vyyhdit muovipusseihin. 
Vyyhdit seisoivat muovipusseissa seuraavaan vuorokauteen, jolloin kiinnitin värin lopullisesti pesukoneessa 60-asteisessa pesussa. 

Uskon loppuminen projektiin oli lähellä sykkyröitä koneesta kuivumaan nostellessani. Nippusiteiden käyttö pasmoina oli hyvä ajatus ja vaikka olin vetänyt ne tiukalle, olivat räsyt silti koneen pyörityksessä päässeet liukumaan ja sotkeutumaan.

Tiesin kyllä jo värjäystä aloittaessani, että teen sen vaikeimman kautta käyttäessäni valmiiksi räsyksi repimääni lakanaa. Lakana luonnollisesti rispautui sykkyräksi pesukonevärikiinnityksen aikana ja sykkyröiden aukirepiminen oli oma työnsä. Sinnikkäästi sen kuitenkin lopulta tein ja sain kuteeni kerittyä. Suunnitelmaan sopimaton oranssi sävykin muuttui räsyn kuivumisen myötä hyväksyttäväksi.

Valitsin keltaisten rinnalle vielä sävyiksi hieman tummempaa Liina ontelokudetta, väri 21, Tube-ontelokudetta (keltainen) ja harmaita trikookuteita sekä yhden mustan vanhan lakanan jämät. Kuteiden kokonaiskulutusta en tullut koskaan laskeneeksi tai punninneeksi.

Loimen sidos oli Kirkonkaari ja lankaluku 297. Tiheys oli 3 lankaa/ cm ja loimilankana minulla oli 15 säikeinen kalalanka, tex 30*15.

Maton koko on valmiina 89 *295cm ja paikkansa se löysi keittiöstämme.